Oletko huomannut? - Iso osa lapsista ja nuorista voi hyvin

Viime aikoina mediassa on nostettu runsaasti esiin lasten ja nuorten pahoinvointia. On tilastoja, kokemuksia, opettajien, sosiaalityöntekijöiden ja järjestösektorin asiantuntijoiden kokemuksia ja kommentteja. Paljon uutisoidaan myös erinäisistä välikohtauksista, joita kouluissa on tapahtunut erityisesti nyt Viertolan tapauksen siivittämänä. Myös keskustelussa on hallituksen suunnittelemat leikkauksen, jotka koskevat myös lapsia ja nuoria opintotuen ja asumistuen muutosten sekä järjestösektorin mittavien leikkausten myötä. Lisäksi vastaan on tullut hurjalta näyttäviä diagrammeja nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveysongelmien kasvusta. Nämä kaikki ovat totta ja vakavasti otettavia asioista, mutta viimeaikaisessa keskustelussa on unohdettu asian toinen puoli. Kaikki lapset ja nuoret eivät voi huonosti.

Maailma tuntuu olevan jonkinlaisessa isommassa tai pienemmässä murroskohdassa, jossa olemassa olevat rakenteet rakoilevat ja konflikteja sekä huolta tuntuu puskevan joka suunnalta. Kuitenkin samaan aikaan meillä on yhteiskunnassa olemassa rakenteita, jotka myös suojaavat tuolta kaikelta liikehdinnältä ympärillä. On koulu, jossa struktuutit pysyvät kaikesta myllerryksestä huolimatta, on iso osa koteja, joissa edelleen syödään yhdessä ja jutellaan päivän kuulumiset sekä on yhteisöjä (sukuja, naapureita, ystäviä, harrastusyhteisöjä), joissa tuetaan toistensa jaksamista ja autetaan arjen pienissä asioissa, kysytään voinko olla avuksi. Ennen kaikkea meillä on edelleen iso joukko, väittäisin että enemmistö, lapsia ja nuoria, jotka voivat hyvin tai jopa paljon paremmin kuin aiemmin. Myös kouluissa tehdään todella paljon hyvää ja ennalta ehkäisevää työtä, puututaan kiusaamiseen, selvitellään konflikteja ja tehdään vaikuttavaa yhteistyötä niin huoltajien, terveydenhuollon, sosiaalitoimen kuin kolmannen sektorinkin kanssa.

Miltä kaikki näyttää opettajan silmin?

Ymmärrän, että kohdat, joissa tapahtuu ääritekoja tai vakavia virhearviointeja päätöksenteossa ovat hyviä paikkoja, joissa ajaa eteenpäin myös asioita, joilla näitä tekoja estettäisiin. Toisaalta huomaan, että itse koulumaailmassa toimivana olen hieman väsynyt siihen kuvaan, jota media antaa esimerkiksi nykypäivän koulusta. Vaikka on totta, että ongelmia, oppimisen haasteita ja käytöspulmia on paljon, ehkä jopa enemmän kuin aiemmin, samaan aikaan lapsilla ja nuorilla on paljon iloa, halua oppia ja olla vuorovaikutuksessa, kohdata ja keskustella, unelmoida.

Puhutaan myös yhteiskunnan segregaatiosta maahanmuuttajataustaisten suomalaisten osalta. Katselen tätäkin todellisuutta nuorten maailmassa koulussa, jossa lähes puolet koulun oppilaista on maahanmuuttajataustaisia. Mitä näen? Näen oman maailmankuvan avartumisen. Näen kuinka eri kulttuuriryhmät kohtaavat, vaikka toki toisinaan myös riitelevät. Näen kuinka ymmärrys lisääntyy eri kulttuurisista piirteistä, kuinka monikulttuurisuus on näille nuorille ja henkilökunnan jäsenille arkipäivää. Näen segregaation sijaan kulttuurien välistä vuoropuhelua ja yhteisöllisyyttä.

Käytämmekö kaikkia mahdollisia resursseja?

Taideterapeuttinen työskentely on toimiva keino niiden lasten ja nuorten kanssa työskentelyyn, joilla asiat eivät ole syystä tai toisesta hyvin. Toisaalta taideterapeuttisen työkentelyn avulla voi myös vahvistaa ja tehdä näkyväksi sitä hyvää, joka lapsella ja nuorella jo on. Taideterapiassa työskentely ja taidetyö kertovat omaa tarinaansa, jossa aikuinen voi niiden avulla auttaa asioiden sanoittamisessa. Toisaalta joskus sanoja ei ole, mutta kokemus vaikuttaa ja keho korjaa sanojen puuttumisesta huolimatta itseään. Työnohjaus tai taideterapia voivat olla myös meille aikuisille hyvä paikka pysähtyä sen ääreen, onko meidän katse kohdistunut liikaa ongelmiin ja jääkö meiltä näkemättä se hyvä, mitä ympärillämme myös koko ajan on. Aikusilla sanat voivat riittää, mutta kehollinen tai taidetyöskentely voivat toimia suorempana reittinä olennaisen ääreen tai tehdä näkyväksi puolia, joita rationaalinen mieli ei ole tavoittanut.

Toiveenani olisikin, että samalla kun nostetaan esiin haasteita, tuotaisiin esiin myös niitä mahdollisuuksia, joita meidän lapsissa ja nuorissa on. Muistettaisiin myös, että iso osa lapsista ja nuorista voi hyvin, jopa paremmin kuin vielä 20-30-vuotta sitten. Hyödynnetään myös kaikki ne keinot, joita meillä on jo olemassa. Avataan raja-aitoja toimiville menetelmille, joita olemme sulkeneet tuntemattomista syistä, olivatpa sen sitten poliittisia, näkemyksellisiä tai pelkoon liittyviä.